Tämä on taas se vuodenaika, että pimeys suututtaa. Ei minua siis se pimeys suututa, vaan se, että ihmiset ja elukat ei osaa olla oikeasti pimeässä niin, että siellä voisi turvallisesti tällainen vanha kääkkeli mennä. Tai kyllä minä osaan siellä mennä turvallisesti, kun minulla asialliset pelit ynnä vehkeet, mutta nämä tulevat eläkkeen maksajat. Taas on pakko sanoa.

Nuoret ja monet lapsetkin on pösilöitä ja vompatteja. Tuolla kuljetaan pimeässä ja ajetaan pyörillä tietenkin ilman kypärää ja ilman valoja. Ja ilman heijastimia. Se se minua suututtaa. Kyllä tuolla katuvaloissa näkee ajella ja mennä, vaikka siinä pyörässä ei ole valoja, mutta kun nyt on sellainen seikka, että muut tiellä kulkijat ei näe sitä mustiin tai harmaisiin pukeutunutta pallipäätä.

Minähän ajan autoa. On hyvä ja kallis, pesty ja vahattu ja renkaat aina viimeisen päälle hyvät enkä aja ylinopeutta. Mutta minkä hitonkaan teet, kun tiellä kulkee joku, jota et nää ja sitten se jostain syystä pomppaa eteen, vaikkapa suojatielle. Ei sieltä autosta näe sitä ilman heijastinta kulkevaa pöllisköä. Olen kysynyt nuoriltakin ja ne sanoo ihan samaa - ei sieltä näe. Ei vallankaan, jos sataa vettä ja vimputtimet on päällä ja kaikki valo imeytyy asvalttiin.

Nyt jokainen joka tämän lukee, menee ja tarkastaa, että se heijastin on olemassa ja että sitä käytetään. Se on halpa ja helppo tapa välttyä saamasta kolhuja. Vaikka liikennelaissa todettaisiin, että kyllä se oli autoilijan vika, niin jos törmäyksen takia menee luita poikki eli makaa halpaantuneena ja vaikkapa haudassa, niin ei se hirveästi lohduta.

Kovia sanoja. Minä olen oikeassa.